perjantai 14. helmikuuta 2014

day 0

Tää On varmaan sitä kuuluisaa huomio huorausta, mutta mun on pakko purkaa tuntoja jonnekkin.

Kaks viikkoa sitten (1.2) aamulla herättyäni tunsin jalassa viiltävää kipua ja turvotusta.
 Seuraavana aamuna sama juttu. Illalla huomasin pienen pienen patin, kun kenkä puristi ja hankasi. Patti oli noin nuppineulan kokoinen.
Viikon päästä soitin ajanvaraukseen ja sain hoitajalle ajan. Sanoi puhelimessa eka, et sulla on varmaan suonikohju. En antanut periksi ja kun pääsin paikan päälle, hoitaja meinas lipoomaksi, patti oli silloin noin herneen kokoinen, mut käski lääkärin siihen kuitenkin.  Lääkäri hetken paineltuaan totesi, et röntgeniin ja ultraan, teen sulle lähetteen, soittele puolen pöivän aikaan aikaa itelles.
 Sain 14.2 ajan ja ei huolen häivääkään. Jalkaa ei enään aristanut ja pattikin tuntui laskeutuneen. Pääsin ekana ultraan, lääkäri halusi suojella mahassa kasvavaa lapsen alkua turhalta röntgen käynniltä. Hetken hiljaa tutkittuaan hän kysyi samat kysymykset, kuin edellinenkin lääkäri, ethän ole lyönyt jalkaasi mihinkään, onko enään kipuja. Patti näytti olevan lihaksessa kiinni. Kysyi että olenko piikki kammoinen ja häipyi sitten omille teilleen. Yllätyksekseni hän palasikin takaisin kahden muun lääkärin kanssa, jotka kysyivät taas samat kysymykset. Sanoivat että ei ole fibroosi, eikä hepatoosi. Sarkoomalta näyttää. Otetaan röntgen kuvat. Vanhempi mies lääkäri kääntyi sitten minuun päin, kysyäkseen paljonko sulla on niitä viikkoja. Hetken jumitettuani muistin, että 20. Vastasi että sinusta pitää ottaa vielä tässä magneettikuvat. Ja lähtivät pois. Minun kanssa alunperin ollut lääkäri kertoi, että ei voida ottaa neulalla vielä näytettä, kun jos on pahalaatuinen, saattaa levitä pisto reiän kautta.
Sieltä suoraan röntgeniin, jalasta lyijypeiton alla kuvat. Ensiviikolla lääkäri aika. Heihei.

Anteeksi mitä, kerrottiinko mulle juuri, että mulla on syöpä?

En voi valehdella etten olis miettinyt, että miten tästä selvitään. Oon kuitenkin vasta 21, mulla on 3- ja 1 ja puolivuotiaat lapset. Kolmas möyrii mahassa. Oon opiskelemassa. Ollaan vasta ostettu talo. Yö meni pyöriessä sängyssä. Ukko nappas tiukasti kainaloon, eikä päästänyt koko yönä irti. Nyt aamulla ajatukset lyö yhtä tyhjää, oon koko netin selannut läpi pehmytkudos sarkoomasta ja kasvaimesta raskaus aikana. En sano että se ois kannattavaa, mutta en ois voinut olla ilman tietoa.